Jo 70-luvulla kehitetty AIS(active isolated streching) on ollut pitkään varsinkin juoksijoiden käytössä, aluksi pikajuoksijoiden (Lewis ym ) ja nyt myös maratoonareiden käytössä. Aaron L. Mattes on kyseisen venyttelyn "isä", ja hän onkin kouluttanut fysioterapeutteja lähinnä USA:ssa. Suomeksi AIS:sta on kirjoittanut ohjekirjan Pertti Kukkonen, ja hän on nimennyt sen Aktiiviseksi kohdevenyttelyksi.
Tämä venyttelytapa eroaa muista siinä, että venytyksen kesto on lyhyt, mutta toistoja on useita peräkkäin. Tämä perustuu siihen, että näin pyritään estämään lihaksen luontainen refleksi venytystä vastaan. Tämä refleksi käynnistyy parin sekunnin kuluttua voimakkaan venyttelyn aloittamisesta. Lisäksi pumppavan liikkeen kerrotaan parantavan veren- ja lymfanesteen kiertoa, siten se toimii muista venyttelyistä poiketen myös lämmittelynä ennen suoritusta.
Onko tämä "uusi" venyttelymuoto sitten parempi kuin muut? Ongelma vertailuissa on sama kuin aikaisemminkin, kunnon tutkimuksia on todella vaikea tehdä. AIS:a on tutkimuksissa verrattu lähinnä staattiseen pitkäkestoiseen venyttelyyn, johon verrattuna myös jännitä-rentouta-venytä-menetelmä on selvästi parempi. Keskenään näitä kahta ei tiettävästi ole verrattu. Staattinen venyttely on muutenkin jo jäänyt pois ammattilaisten keskuudesta, sitä käytetään enemmänkin kotivenyttelynä.
Kokeilin itse aktiivista kohdevenyttelyä jonkin aikaa, ja se tuntui toimivan tosi hyvin, varsinkin juoksu/pyöräily treenien jälkeen, mutta salitreenien jälkeen samanlaista liikkuvuuden kasvamista ei tullut, vaan jännitä-rentouta-venytä tuntui sellaisen treenin jälkeen toimivammalta.
Testi ja myös tulos on hyvin subjektiivinen. Saattaa olla, että eri treenimuodot vaativatkin erilaisia venytystekniikoita, olisiko syytä tutkia?
Suosittelen Pertti Kukkosen kirjaa Aktiivinen kohdevenyttely, varsinkin juoksijoille ja löytyyhän englanniksi tietysti alkuperäiset Aaron L. Mattesin teokset
